Totesin taas saman asian niin kuin monet kerrat vuoden aikana, aika menee tosi nopeasti. Päivät humahtaa ohi ja ennen kuin huomaankaan on jo ilta. Olivia palasi normaaliin rytmiinsä ja me mennään sen mukaan. Päivät kuluu normaalisti paitsi että Olivia seuraa mua joka paikkaan. Nyt ei lelut ole enää mitään ja kaikki muu kiinnostaa paitsi lelut. Leffat lentelee hyllyistä, lattialistojen kulmapalat saa uuden paikan, piano on kovassa käytössä ja vessa ja kylpyhuone kiinnostaa. Jos en leiki Olivian kanssa ja yritän vaikka tehdä ruokaa niin ei mene kuin hetki kun hän on puntissa kiinni. Ruoka on taas tehtävä unien aikaan. Eli siinä ollaan palattu alkuaikoihin.

Mutta onhan se kivaa että Olivia liikkuu. Ja Olivia liikkuu lujaa vauhtia peppukiitoa. Sen kanssa on mukavaa leikkiä kun se tajuaa niin paljon asioita ja ymmärtää mitä mä sanon. Kirjat on edelleen kova juttu ja tänään luettiin kirjoja puoli tuntia sylikkäin. Ja kävelyttäminen on toinen juttu. Sitä pitäisi tehdä koko ajan mutta mun selkä on vaan erimieltä. Kävin viikolla kiropraktikolla ja hän yritti selittää kuinka se rasittaa selkää. No tiedänhän minä sen koska se sattuu selkään niin pirusti. Mutta mitä et tekisi rakkaan hyväksi. Vaikka irvistyksellä. Luulen ettei mene enää kauaa kun Olivia oppii kävelemään. Välillä kun se on lähdössä arkun luota jonnekin muualle niin se unohtaa ottaa mua kädestä kiinni. Yksi hapara askel ja kyllä muistuu että tukeakin pitää olla.

Ensi viikonloppuna on Hiljaa toivotun ensi-ilta. Sain vaatteetkin ostettua eikä siihen mennyt onneksi kovin kauaa. Olivia menee mummolaan yökylään kun me jatketaan kokkareiden jälkeen valmistujaisiin. Pitkästä aikaa saadaan juhlia yhdessä. Kyllä tätä on taas odotettukin. Seuraava kerta on heti maaliskuussa. Ja siinä välissä muuta kivaa mm Olivia 1 v juhlat, keikka Neidit lavalla, mökille yms. Ja eikä aikaakaan kun Tonilla alkaa isäkuukausi (6vko) 18.3. Näitä odotellessa aika rientääkin.