Olivialla on alkanut uhma. Tai sellainen uhma kun 10 kk ikäisellä voi olla. Mikään ei ole hyvin jos ei mennä neidin mukaan. Jos on nälkä, huutoa. Jos ruoka tulee liian hitaasti suuhun, huutoa. Jos maidossa kestää, huutoa. Jos ei pääse seisomaan, huutoa. Jos ei saa itse haluamansa tavaraa, huutoa. Jos on tylsää, huutoa. Jos ollaan rattailla liian kauan paikoillaan, huutoa. Jos istuu hetken liian kauan syöttötuolissa, huutoa. Jos väsyttää, huutoa. Tätä voisi jatkaa loputtomiin. Joka asiasta tulee huutoa. On Olivialla hyviäkin hetkiä. Silloin kun hän saa jakamattoman huomion 24/7 tai hän nukkuu. Onneksi nukkumaanmeno menee vielä ilman huutoa mutta katsotaan kuinka kauan.

Joulu meni mukavasti. Pienen alkustressin jälkeen aatto oli oikein kiva ja lahjoja availtiin sekä mummolassa että kotona. Ja lahjoja tuli odotetusti aika paljon. Me ostettiin Olivialle vain yksi lahja juuri siitä syystä. Mutta ei tullut mitään turhaa ja se oli kivaa. Joulupäivänä oltiin haudoilla ja mummolassa syömässä ja tapanina isäni, vaarin luona syömässä. Tänään söin vielä viimeiset kinkut, rosollit ja kalat aamupalaksi ja nyt ne saa taas riittää vuodeksi. Onneksi joulu vain kerran vuodessa mutta juhannus joka vuosi =)

Uutena vuotena menemme ystäviemme luokse syömään. Tulemme kuitenkin kotiin niin että Olivia menee normaalisti kasin aikaan nukkumaan. Me ajateltiin Tonin kanssa juoda ainakin yksi kuohari pois kuleksimasta ja ehkä jotain pientä purtavaa pitää ostaa. Katsellaan parvekkeelta raketit ja mietitään kuinka muut juopuneet ystävämme juhlivat ja alkavat miettiä miten saavat taksin kotiin. Nyt ei sellainen houkuttele. Kiva olla kotona rauhassa.

Dokumenttielokuvamme Hiljaa toivotut ensi-ilta la 29.1.2011 klo 15 Bio Rexissä. Tulkaahan katsomaan. Ja varatakaa nessuja mukaan.