Ihanaa kun on täysi kesä ja tosi lämpimiä päiviä on riittänyt paljon. Aamut on vielä vilpoisia mutta se ei ole menohaluja vähentänyt. Olivia tykkää istua hiekkalaatikolla ja varsinkin keinua ja juuri ne löytyvät meidän omalta pihalta. Ollaan mammajengin kanssa käyty tutustumassa eri leikkipuistoihin. Osa on ollut hyviä ja ohjaajat ovat ottaneet meidät ilolla vastaan mutta osassa en edes tiedä kuka on ohjaaja ja kuka äiti. No, pihaleikkikalut onkin ne tärkeimmät ja varsinkin keinu joten tekemistä riittää.

Monet on kysyneet koska menen töihin ja olenko valmis menemään. Vastaus on kyllä. Olen todellakin valmis menemään töihin. Vaikka Olivian kanssa on todella ihanaa mennä ja touhuta niin tuntuu että tämä aika on nyt nähty. Tuntuu että jaksan kesän vain sen takia koska tiedän, että pääsen pian töihin. Toni on tosi paljon töissä. Itse asiassa nytkin tekee seitsemän päivää putkeen töitä ja kaikki iltavuoroja joten päivät on pitkiä. Yritän keksiä paljon tekemistä iltapäiviksi mutta loputtomiin en voi kiusata kavereita ja kysyä heitä seuraksi. Ja normaaliperheissä isät tulevat töistä kotiin neljän jälkeen kun meillä vasta kasin pintaan. Joten leikkikaverit on vähissä iltapäivisin.

Nyt on muutenkin jotenkin tunteet pinnassa ja hermostun joka asiasta. Eilen kun tiputin Olivian ruoat lattialle niin itku tuli molemmilta. Tomaattipohjaista ruokaa oli lattialla, seinissä, taulussa, tuoleissa, keittiön kaapeissa ja liedessä. Olivia huutaa vieressä nälkää ja minä yritän hillitä itseni etten ala parkumaan. Toni lähti sopivasti samalla sekunnilla ovesta ulos kun lautanen tippui lattialle. Ja sekös harmitti.

Lauantaina teimme pitkästä aikaa jotain koko perheen voimin. Kävimme Fallkullassa ihmettelemässä lampaita, possuja, lehmiä, hevosia ym eläimiä. Olivia tykkäsi tosi paljon ja melkein uskalsi silittää lammasta. Sikalan haju oli aika muikea mutta se ei haitannut. Lampaat ja hevoset taisi olla eniten Olivian mieleen. Lauantaina tuli myös 12 vuotta täyteen siitä kun aloimme seurustelemaan. Olimme tavanneet jo aikasemmin mutta pahamaineiset jatkot niittasi meidät yhteen (toivottavasti) lopullisesti. Elämä on muuttunut siitä aika lailla ja välillä haikailen niitä huolettomia aikoja kun perhoset pyöri vatsanpohjassa ja kaikki oli vielä uutta. Kuka muistaa sen fiiliksen?

Pähkäilen juhannuksen kanssa. Toni on töissä (yllättäen) torstaina klo 19.30 asti ja menee töihin sunnuntaina klo 11.30. Meidän perheessä vietetään juhannusta siis vain pe-la. Jos jäämme kaupunkiin niin miten se eroaa tavallisesta viikonlopusta paitsi niin ettei ketään ole missään. Ja jos lähdemme jonnekin mökille niin kannattaako sinne lähteä yhden yön takia ajamaan ja hyttysten syötäväksi. Aina on Seurasaaren juhannus (liput 18 e / kpl) missä ei olla ikinä oltu mut mä haluaisin grillata ja chillata hyvien ystävien seurassa ja ottaa ehkä muutaman siiderin kun Olivia on mennyt nukkumaan. Pähkäily siis jatkuu.

Viikonloppuna pääsen taas vapaalle kun näen työkavereita ja torstaina menen yhden työkaverin kanssa Vesterisen keikalle. Laulaja Vesterinen on muuten mun ylä-asteen luokkakaveri. Nastaa.