Vuosi sitten tähän aikaan supistelin Naistenklinikalla. Synnytys kesti 21 tuntia mistä ponnistin tunnin. Synnytys oli kivulias ja elämäni kovin koettelemus. Mutta kun Olivia syntyi klo 22.56 sain kokea ihmeellisen tunteen. Meillä oli vihdoin monta vuotta odottamamme lapsi. Elämäni parhain tunne on se kun kätilö nosti Olivian rinnalleni heti synnyttyään ja se kun hän rauhottui kun aloin puhumaan hänelle. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla ellei ole itse kokenut samaa. Edelleen silmät kostuu kun mietin tilannetta. Ja nyt siitä on vuosi.

Juhlimme eilen perheemme ja kummien kesken Olivian 1 vuotispäivää. Olivia sai ihania lahjoja ja nautti kun hänellä oli monta leikittäjää. Minulla oli kahvipöydässä itse tekemä voileipäkakku ja keksit, kaverin tekemä Hello Kitty-kakku, Tonin siskon tekemä mangojuustokakku ja mamman tekemiä pullia.

Tarjottavia oli hiukan liikaa ja Toni veikin niitä tänään töihin tarjottavaksi. Minulle jäi kolmasosa voileipäkakkua tuhottavaksi.

Olemme miettineet viime viikon aikana paljon lapsettomuusaikaamme haastattelujen takia mikä on tehnyt ihan hyvää. Lapsettomuudesta puhuminen on ollut terapiaa meille. Vaikka se on taakse jäänyttä aikaa niin en usko ikinä pääseväni eroon siitä tunteesta mitä kävimme läpi kahdeksan vuotta. Ja näillä antamillamme haastatteluilla haluamme auttaa muita samassa tilanteessa olevia ja antaa toivoa että kaikki on mahdollista. Välillä edelleen jään katsomaan Oliviaa ja mietin miten tämä voi olla mahdollista että meillä on lapsi. Ja vielä maailman ihanin ja suloisin ja rakkain ja... Sanat ei riitä.

Vuodessa on tapahtunut paljon mutta odotan jo seuraavaa vuotta. Mitä kaikkea hän oppiikaan ja mitä vaikeuksia kohtaamme. Minun töihin meno Tonin jäädessä kotiin, hoito mamman luona... ja eikä aikaakaan kun Olivia on kaksi. Jos nyt kuitenkin nautimme tästä ihanan aurinkoisesta päivästä ja vietämme Olivian 1 vuotisjuhlapäivää murehtimatta tulevaisuutta.

Photo by Arto S.