28.2.2010 se vihdoin tapahtui. Kauan kaivattu ja liiankin paljon toivottu Lahjamme. Viikkoja oli 42+2 kun pieni ihmeemme parkaisi ensimmäisen kerran. Sitä ennen äidillä meinasi usko loppua. Mutta kaikki oli sen arvoista.

Lauantaina 42+1 olin menossa suunniteltuun käynnistykseen Naistenklinikan osastolle 42. Kuulin kuitenkin jo heti aamulla, että käynnistyksissä on ruuhkaa, samoin synnytysosastolla. Minulla ei ollut kiire niin pääsin lauantaiksi kotiin ja tulin illalla takaisin. Käynnistys piti aloittaa sunnuntaiaamuna. Niin ei kuitenkaan käynyt. Sunnuntai yönä noin kolmen aikaan tunsin jatkuvaa kipua alavatsassa. Neljältä soitin hoitajan paikalle ja hän laittoi minut käyrille. Lahjan syke oli kunnossa ja minä supistelin. Sain särkylääkettä mikä ve jatkuvan kivun pois mutta toi esille supistelevat kivut. Sain kuuden aikaan lisää lääkettä minkä avulla nukuin noin tunnin. Aamulla kahdeksalta lääkäri kävi kierroksella ja teki sisätutkimuksen kesken supistuksen. Hän ilmoitti minun olevan neljä senttiä auki. Soitto Tonille ja synnytysosastolle.

Yhdeksältä aamulla siirryin synnytysosastolle huoneeseen 19. Sanoin Tonille puhelimessa että käy rauhassa suihkussa ja tule kun ehdit. Kello 9.35 Toni oli jo oven raossa suihkun raikkaana. Miehet ovat nopeita ja tehokkaita kun sille päälle sattuvat. Kätilö kysyi minulta varovasti miten haluan särkylääkettä. Ennenkuin hän sai lausettaan loppuun ilmoitin ottavani kaikki mitä saan. Pelkään kipuja enkä aio kärsiä jos siihen on jokin keino saada ne loppumaan. Epiduraali laitettiin kymmenen paikkeilla ja autuas aika alkoi. Lahjan EKG sykki tasaisesti, samoin supparit. Olin aika väsynyt joten nukuin ja torkuin. Toni luki kirjaa eikä malttanut nukkua vaikka oli herännyt katsomaan Suomen pronssipeliä viideltä aamulla. Jossain välissä sain toisen epiduraalin kun ensimmäisen vaikutus alkoi heikkenemään. Iltapäivästä olin kuusi senttiä auki.

Epiduraalin laitto

Kätilö sanoi Lahjan olleen edelleen aika ylhäällä eikä meinannut laskeutua ollenkaan. Supistukset oli myös aika heikkoja joten kätilö laittoi oksitosiinitipan mikä voimistaa suppareita. Ja sen se teki, pikkuhiljaa. Kello meni eteenpäin eikä mitään tapahtunut. Sain kolmannen epiduraalin. Se ei kuitenkaan auttanut vaan kivut olivat tosi kovia. Kätilö pyysi lääkärin paikalle. Lääkäri totesi minun olevan kokonaan auki eikä enää ihmetellyt miksei kolmas epiduraali auttanut. Lahja oli tullut vauhdilla alas ja aiheutti kovat supistukset. Sain seuraavaksi spinaalipuudutuksen joka on paljon voimakkaampi kuin epiduraali. Olin kuin taivaassa. Spinaali kestää tunnin ja nyt sain alkaa ponnistamaan. Kello oli tässä vaiheessa kymmenen tienoilla. Ponnistin mutta supistuksia tuli liian harvoin. Ponnistusvaihe venyi ja venyi. Lääkäri ehdotti jo imukuppia mitä minä en halunnut. Sain siitä uutta puhtia ponnistukseen.

45 minuutin kuluttua olin heittämässä pyyhettä kehään. Spinaalipuudutuksen vaikutus oli loppunut jo vartti sitten enkä saanut enää uutta. Ponnistin siis pelkillä höyryillä. Kipu oli sanoin kuvaamatonta. Juuri sitä mitä pelkäsinkin. Lopulta kätilö pyysi minua puhaltamaan, pää näkyi jo. Minulle sitä ei vaan kerrottu. Jos minulle olisi kerrottu että pää näkyy jo niin olisin saanut uutta puhtia ponnistuksiin. Puhalsin ja ponnistin kerran ja Lahja näki maailman klo 22.56. Kivut hävisi kerta heitolla. Ja voi sitä onnea. Itkin, nauroin, itkin ja itkin. Sain Lahjan syliin vielä kun napanuora oli kiinni. Toni leikkasi sen varmoin ottein eikä voinut ollenkaan huonosti. Muutenkin Toni toimi todella hyvin. Hän piti jalkaa ylhäällä ja lopuksi päätä. Tsemppi oli hyvä, vähän liiankin hyvä. Huonosta olosta eikä pyörtymisestä ollut tietoakaan.

Muutaman minuutin vanha nyytti

Olo on euforinen. Lahja makaa mahan päällä vaatteeni sisällä ja imee rintaa. Välillä itku kertoo kuka on tullut maailmaan. Saan hänet rauhoittumaan omalla äänelläni. Onhan hän kuunnellut sitä jo monta viikkoa. Puhdistuksen, punnituksen ja mittauksen jälkeen Toni saa Lahjan syliin. Suuret silmät auki hän tuijottaa isäänsä. Tässä voisi olla pidempääkin. Minua kuitenkin suihku kutsuu ja sen jälkeen siirrymme osastolle 61. Saamme perhehuoneen. Kello kolme yritämme nukkua. Siitä ei tule mitään. Tuijotan Lahjaa haltioituneena ja sekaisin. Jossain vaiheessa nukahdan mutta saan nukutuksi vain muutaman tunnin. Otan Lahjan rinnalle ja siihen hän jää. Nukumme samassa sängyssä ekasta vuorokaudesta lähtien.

Ensimmäinen vuorokausi