Tunteet on mennyt vuoristorataa koko viikonlopun ajan. Eilen heräsin klo 7 ja samantien aloin jännittämään miten päivä menee. Veimme Olivian hoitoon muskaritädin luokse ja sen sinne jättö sujui ongelmitta. En oikeastaan jännittänyt sitä juuri ollenkaan koska tiesin, ettei Olivia vierasta ja muskaritäti on jo tuttu ihminen Olivialle. Ja näin kävi. Olivia jäi vilkuttamaan kun me lähdimme kohti keskustaa.

Bio Rexiin oli tullut paljon tuttuja katsomaan elokuvaa. Tuttujen näkeminen ei auttanut jännityksessä ollenkaan vaan tärisin ja hikoilin kuin pieni possu. Näimme pitkästä aikaa meidän lääkärin Seija Kaukorannan Väestöliitosta ja se oli todella mukava kohtaaminen. Hän kyseli paljon Oliviasta ja sanoi peräti kaksi kertaa että olisi kiva nähdä Olivia joskus. Täytyy yrittää järjestää tapaaminen. Työkavereita, kaikki kolme mammaa, sukulaisia ja muita ystäviä vilisi ohi ja kaikki tuli sanomaan muutaman sanan. Oli kiva nähdä kaikkia.

Mutta erityisen kiva oli nähdä Marjaana ja Matti ensimmäistä kertaa. Tuntuu että heidät tuntee vaikka emme ole nähneet heitä aikasemmin. Olimme nähneet kaksi (nyt kolme) versiota leffasta ja useita lehtiartikkeleita. He olivat juuri sellaisia kun olimme kuvitelleet. Marjaana oli kuulemma kuvitellut minun olevan pidempi =) Ennen elokuvaa tuottaja ja ohjaaja esittelivät tuotantoryhmän ja meidät. Me pääsimme oikein eteen pällisteltäväksi. Siinä oli eka hetki kun meinasi tulla itku.

Leffa alkoi ja leffan aikana kuului niiskutusta, naurua ja ihmetystä. Mulla oli tukku nenäliinoja kädessä mutta en tarvinnut niitä ollenkaan elokuvan aikana. Vasta kun valot menivät päälle ja näin tuttuja jotka tulivat halaamaan niin siinä kostui silmäkulmat ja oli vaikea pidätellä itkua. Saimme paljon kiitosta monelta taholta, jopa Simpukkayhdistyksen pj ja kansanedustaja Satu Taiveaho miehensä kansanedustaja Antti Kaikkosen kanssa tulivat varta vasten kiittämään meitä. Se oli oikeasti hieno hetki.

Elokuvan jälkeen oli coctail tilaisuus jossa oli kutsuttuna eri tahoja. Myös Satu ja Antti olivat paikalla. Tilaisuus oli rento ja ihmiset keskustelivat yli "puoluerajojen". Minä yritin jutella mahdollisimman monen kanssa ja luulen myös onnistuneen siinä. Saimme tuottajalta kukkia ja porukalta isot aplodit. Oli todella mahtava fiilis. Tuottaja kertoi että mm Japanista on kyselty elokuvan perään. Ilmoitin olevani tuotantoyhtiön käytössä jos he ovat lähdössä sinne. Tietenkin tuotantoyhtiön piikkiin =) Elokuvaa on lähetetty ympäri maailmaa (mm. Libanoniin) ja aika näyttää millaisen levityksen se saa. Tänä aamuna kuulimme että elokuva on valittu Tampereen Film Festivalille. Sinne on kuulemma vaikea päästä joten tästä se lähtee.

Oli vaikea hyvästellä tuotantoporukka kun tietää ettei heitä välttämättä näe enää. Ohjaajaa tullaan varmaan näkemään kun ajamme Lappiin Rovaniemen kautta mutta muita emme. He asuvat kaikki ympäri Suomea. Äänimies Laurilla on indiebändi Bookends joka on tulossa Helsinkiin mutta katsotaan nyt pääsemmekö katsomaan sitä. Kun hyvästelyt oli tehty otimme sunnan kohti Espoota toisiin juhliin. Veljen vaimon valmistujaiset vol 2 oli täydessä vauhdissa ja pääsimme sinne lepäämään siitä pyörityksestä missä olimme olleet koko päivän. Juhlat olivat onnistuneet ja pääsimme pitkästä aikaa Apolloon tanssimaan. Lavalla oli hyvä ruotsalainen livebändi joka piti tunnelmaa yllä. Olimme lopulta vasta 3.30 kotona.

Koko viikonloppu oli oikein onnistunut ja tänäänkin olemme saaneet mahtavaa palautetta elokuvasta (tänään oli myös näytös). Olo on hieno ja kaiken antanut. Toivottavasti muut samassa tilanteessa olevat saavat elokuvasta vertaistukea ja ne joille lapsenteko on ollut helppoa tajuavat ettei niitä tule ihan noin vaan kaikille. Jos et nyt päässyt katsomaan niin elokuva tulee dvd:lle kevään aikana ja telkkarista vasta syksyllä. Seuraa tilannetta sivuilta www.hiljaatoivotut.fi