Mahtavaa seurata Olivian kasvua ja kehitystä. Lähes joka päivä Olivia oppii jotain uutta. Ei isoja asioita mutta sellaisia pieniä mitä muut ei välttämättä huomaa ellei seuraa Oliviaa samalla tavalla kun minä. Esim. Olivia on oppinut, että jos haluaa lelukorin alimmaisen lelun niin ensin pitää ottaa päältä tavarat pois tieltä saadakseen käsiin (ja suuhun) sen minkä haluaa. Ja tänään Olivia on taputtanut koko päivän. Kämmenet auki läpsyn läpsyn. Se on opittu muskarissa. Olivia tietää myös mikä on pallo ja mistä löytyy Hello Kitty pehmolelu. Hän on oppinut myös potkimaan palloa kun isä pitää häntä pystyssä. Oikea jalkaa viuhuu kun pallo on edessä.

Nyt on Olivia myös alkanut nukkumaan kyljellään. Oli pitkä aika kun hän ei kääntynyt selältä vastalleen mutta nyt sitä tapahtuu koko ajan. Päiväunet nukutaan kyljellään vaikka käyn kääntämässä hänet takaisin selälleen. Yöunet nukahdetaan kyljelleen pikku pupu kainalossa. Olivia herää enää kerran yössä syömään pienimuotoisen unikoulun jälkeen. Unikoulu kesti huimat 45 minuuttia =)

Olivia on oppinut myös kiukuttelemaan. Jos puuro ei maistu niin kiukku nousee ja selkä menee kaarelle. Jos hän haluaa seistä eikä istua niin siitä tulee huutoa. Sillä saa äidin tekemään niin kuin hän haluaa. Olenkin hänen antanut kiukutella jonkin aikaa ettei hän opi siihen, että huudolla saa äidin toimimaan hänen tahtiin. Tahtipuikkoa heilutamme me vanhemmat. Yritän olla kärsivällinen (ja olen sitä oikeasti) ja juttelen rauhallisesti kunnes kiukku laantuu. Asioista voidaan keskustella eikä kiukutella. No, ainakin sitten kun Olivia ymmärtää mitä sanon.

Näitä ja monia muita pieniä ihmeitä todistan joka päivä ja olen kiitollinen Suomen sosiaalituille että voin olla kotona Olivian kanssa. Ja mahtavaa antaa myös Tonille sama mahdollisuus ensi kesän jälkeen.

P.S. Kyproksen matkaan on enää kaksi viikkoa. Jihaa!!