Tänään sanoin sen äänen mitä olen miettinyt jo jonkin aikaa. Haluan töihin. En olekaan se kotona viihtyvä pullan tuoksuinen äiti. Haluan ulos ihmisten ilmoille ilman Oliviaa. Raakaa eikö? Sen myöntäminen on ollut tuskaa mutta parempi olla itselleen rehellinen kuin olla jotain mitä en oikeasti ole. Olen aina ajatellut että haluan olla kotona mahdollisismman pitkään ja tehdä ja touhuta Olivian kanssa pitkään ja hartaasti. Mutta nyt käytäntö ja arkielämä on osoittanut olettamuksen olevan väärä. Enhän minä tiennyt mitä elämä on lapsen kanssa ja olen aina kuvitellut olevani se kotona viihtyvä äiti. Mutta kun en ole.

Tuntuu pahalta myöntää tämä. Tällä hetkellä on ihanaa olla Olivian kanssa mutta silti kaipaan jo töihin. Toni on sanonut jo pitkään että olisi mielummin kotona kuin töissä. Ehkä meidän olisikin pitänyt vaihtaa rooleja jo tässä vaiheessa koska nyt näyttää siltä että Tonin kotiin jääminen ei onnistukaan syksyllä. Ja siihen on syynä raha. Raakaa. Tällä hetkellä laskemme senttejä ja mietimme, että miten selviämme edes kesän yli.

Suunnitelmana oli että menen 15.8.2011 töihin ja Toni jää kotiin 31.3.2012 asti. Sen jälkeen Tonin äiti jää vuorotteluvapaalle ja hoitaa Oliviaa vuoden. Eli Olivia menisi kunnalliseen hoitoon vasta 1.4.2013 kun on jo yli 3-vuotias. Nyt on edessä hoitopaikan etsiminen ajalle 15.8.2011-31.3.2012 jonka jälkeen Tonin äiti hoitaa Oliviaa. Harmittaa tosi paljon Tonin puolesta mutta minkäs teet. Minun ei ole järkevää mennä töihin kesäksi koska siellä on ihan kuollutta. Ja sit on kesälomat yms. Ahdistaa tosi paljon ajatella ensi syksyä ja kevättä. Haluan, että myös Toni saisi olla Olivian kanssa.

Me ollaan Tonin kanssa pyöritelty senttejä niin paljon että ahdistustaso on aika korkea. On todella syvältä että Tonin hoitovapaalle jääminen riippuu rahasta. Oli sitten kuinka hyvä Suomen lastenhoidon tuki tai ei. Siltikään se ei riitä. Ja kiitoksena siitä, että Toni jää kohta isäkuukaudelle ja minä otan vuosilomaa (mistä saan palkkaa), Kela vähentää minun lastenhoitotukea. Ahdistaa.

Nyt se on kuitenkin sanottu. Silti olo ei helpottunut koska tulevaisuus ahdistaa. Miksi? Miksi? Miksi?