Kuten kerroin aikasemmassa kirjoituksessa niin Olivia sai lähetteen fysikaaliseen peppukiidon takia. Olivia ei nouse itse seisomaan, ei ryömi eikä konttaa. No sen takia käytiin tänään fysioterapeutin pakeilla ja se oli ihan hyvä käynti. Fyska pyysi laittamaan Olivian heti selin makuulle. No siitähän tuli itku koska selin makuulla ollaan vaan vaipan vaihdon ja hampaiden pesun aikana, ei muuten. Fyska yritti että Olppu olisi kääntynyt vatsalleen mutta se oli aika turha yritys. Siinä vaiheessa alkoi itku.

Hetken yrittämisen jälkeen fyska käänsi itse Olivian vastalleen ja siitähän itku vaan yltyi. Olivia ei ole tykännyt koskaan olla vatsalleen koska hän oppi istumaan 5 kk iässä ja sen jälkeen se asento ei ole kiinnostanut. Ja itku yltyi entisestään. Hetken päästä fyska otti Olpun istumaan jalkojen päälle tarkoituksena että Olivia nousisi itse seisomaan. Joo, nousihan se mutta pienellä avustuksella. Itkua oli jo sen verran että Olivia ei enää oikein rauhoittunut ja lopulta, puolen tunnin yrittämisen jälkeen minä otin Olivian syliin ja rauhoittelin häntä loput 15 minuuttia.

Lopputulos oli se, ettei me saada enää kävelyttää Oliviaa vaan hänen pitäisi itse kävellä rattaiden kanssa ja mielellään niin että hän itse nousee niitä työntämään. Vaikeaa ja tällä hetkellä tuntuu mahdottomalta. Samoin me ei saada nostaa Oliviaa kävelyasentoon vaan hänen pitäisi hiffata mennä polviasentoon ja nousta siitä. Taas mahdoton ajatus.

Kova treeni siis edessä. Satu ja Arto: te voitte kyllä kävelyttää Oliviaa viikonloppuna. Aloitetaan treenit ensi viikolla. Me varattiin seuraavat kaksi fyskakertaa huhtikuulle. Ne on ilmaisia käyntejä ja tulee aika tarpeeseen. Fyska painotti monta kertaa sitä että voi olla että Olivia ei ikinä opi konttaamaan mutta sen olisi itse opittava nousta seisomaan. Samoin hän painotti ettei me olla tehty mitään väärää. Nämä vaan menee joskus näin.

Kovasta itkusta huolimatta hyvä käynti. Tämä treeni vaan vaatii sekä meiltä että Olivialta paljon kärsivällisyyttä. Ja sitä ei tunnu ainakaan Olivialla olevan.