Vaikka Olivia onkin maailman ihanin tyttö ja rakastan häntä aivan valtavasti niin silti tarvitsen omaa aikaa. Olin eilen kahdeksan naisen voimin katsomassa Sinkkuelämää 2-leffaa. Kävimme sen jälkeen puimassa leffaa ja muita asioita yhdellä siiderillä/oluella viereisessä baarissa. Aloin miettiä kotimatkalla että koska olen viimeksi juonut siideriä ravintolassa. No, sehän oli 24.4. Ystäväni polttareissa. Eikö olisi jo aika päästä laittamaan aivot narikkaan ja nollata pää? Siltä ainakin tuntuu. Varasimme alkuviikosta naisten matkan Tallinnaan. Aamulla sinne ja illalla takaisin. Se on hemmottelumatka hoitojen kera ja se tehdään ilman lapsia. En malta odottaa. Ihanaa päästä pois kotinurkista.

Emme ole kauheasti kotinurkissa vaan touhuamme Olivian kanssa kaikennäköistä. On muskaria, vauvapiiriä, puistojumppaa (äideille) ja ystävien tapaamista. Käymme myös retkillä lähistöllä esim. Mamman leikkipuistossa ja meren rannassa lokoilemassa. Ihanaa ja leppoisaa aikaa. Varsinkin kun on näin hyvät ilmat. Lenkkeily on jäänyt vähiin, koska Olivia on päättänyt ottaa kaiken ilon irti elämästä ja nukkuu kahden tunnin välein puolen tunnin päikkärit. Siinä ajassa ei pitkälle päästä varsinkin kun pitäisi päästä unien jälkeen heti ylös vaunuista. Olen muutaman kerran ollut keskellä metsää kun Olivia on herännyt ja huutanut lähes koko loppumatkan. Onneksi rintareppu on pelastanut tilanteen ja olemme köpötelleet kotiin tai läheiselle metroasemalle. Vaikka Olivia on niin pieni ettei saa vielä istua selkärangan päällä niin minun on ollut pakko ottaa vaunuista koppa pois ja istuttaa häntä niinkuin isot tytöt istuu. Tosin puoli istuvassa asennossa. Siinä asennossa Olivia näkee maailmaa ja on tyytyväinen eikä ala itkemään. Lenkkeilykin voi onnistua. Sitä pitää kokeilla lauantaina.

Jaahas, puoli tuntia on täynnä ja tytsy heräilee. Näihin kuviin ja tunnelmiin.