Olen jännityksellä odottanut koko viikon tätä päivää. Olen vihjaillut Tonille jo pidemmän aikaa että Toni saa keksiä ohjelman ja minä vain peesaan. Aamu alkoi Olivian ihanalla herätyksellä. Toni oli laittanut hänelle juhlamekon ja pannan ja he tulivat herättämään mut vasta puoli kymmenen aikaan. Olin ollut hereillä jo kahdeksasta koska Olivia "juttelee" niin äänekkäästi että se viimeistään herättää. Sen jälkeen syötiin Tonin laittamaa aamiaista ja katselin saamiani lahjoja. Sain Shiatsu tyynyn mikä hieroo niskan ja selän. Se on siis tyyny jossa on lämmittävät anturit. Kokeilin sitä aamusaunan jälkeen ja se todella on tehokas. Tuli tarpeeseen molemmille. Sain myös uudet lenkkarit (mallia Adidas kuinkas muuten) mutta ne lähtee takaisin koska olivat liian pienet.

Menimme syömään Eerikinkadulla sijaitsevaan Ravintola Pihatonttuun. Otin lasin shamppanjaa ja voin kertoa että oli todella hyvää. Sitä olisi juonut useammankin lasillisen. Äääh, miksei koko pullon =) Olivia nukahti kun pääsimme ravintolaan eli saimme molemmat syödä samaan aikaan rauhassa koko aterian. Jälkkärin aikana tosin syötin Olivian ja kun suklaa mousse, pala täytekakkua ja hedelmäsalaatti oli syöty niin Oliviakin heräsi. Täydellistä!

Illalla söimme vielä kinuskikakkua eli herkkukiintiö on taas hetkeksi täynnä. Vaikka Olivia nukkui päivällä tosi rikkonaisesti ja oli illalla kärttyisä niin päivä oli just sellainen kun olin toivonut. Vietimme sen kolmistaan ilman kiireitä ja juoksua paikasta toiseen. Haluaisin että kaikki juhlapyhät olisi tällaisia.

Väkisinkin tulee mieleen ajat jolloin Oliviasta ei ollut tietoakaan. Äitienpäivä oli jollain tavalla surullinen päivä koska lapsettomuus kiristi rinnassa. Eilen lauantaina oli lapsettomien lauantai ja annoin monta ajatusta lauantain aikana lapsettomille naisille ja miehille. Äitien-ja isänpäivä on monelle pariskunnalle vaikea päivä ja monet surevat kesken menneitä raskauksiaan ja sitä ettei voi saada lasta. Välillä Tonin kanssa juttelemme ensimmäisestä keskenmenostamme. Lapsemme olisi jo koulussa jos se olisi lähtenyt kasvamaan. En aio unohtaa niitä vuosia kun elämäämme ei mahtunut muuta kun lapsettomuushoidot. Kolme keskenmenoa jättää jäljet rintaan eikä pyyhkiydy sieltä ihan heti pois.

Mutta kuten luin toisesta blogista, "Se on onnellinen, joka ei sure sitä, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on." Hyvin sanottu.